Sami Kortemäki (vas.), Bas Jacobs ja Akiem Helmling.
Sami Kortemäki (vas.), Bas Jacobs ja Akiem Helmling.

Fonttiperhe ei synny hetkessä

Suomalais-hollantilaisella kirjainmuotoilutoimisto Underwarella on työhuoneet kolmessa eri kaupungissa: Amsterdamissa, Haagissa ja yksi Helsingin Suomenlinnassa.

Suunnittelemme aina useampaa fontistoa kerrallaan. Vain jäävuoren huippu työstämme näkyy. Emme suunnittele liian laskelmoivasti, mutta tietysti ulkopuolinen maailma vaikuttaa tekemisiimme, kertoo Underwaren suomalainen kirjainmuotoilija Sami Kortemäki Helsingissä.

Yhden projektin saattaminen julkaisukuntoon kestää joskus useampia vuosia. Uusimman Zeitung-fonttiperheen 64 leikkausta olivat kaksi vuotta työn alla.

Työvaiheita riittää

– Tutustuin kollegoihini Akiem Helmlingiin ja Bas Jacobsiin alun pitäen Haagissa vuonna 1998, jossa opiskelimme kirjainmuotoilua post graduate -kurssilla The Royal Academy of Artissa. Olimme mukana samoissa projekteissa, ja siitä yhteistyö alkoi.

Yhteistyötä tehdään päivittäin sähköpostin ja Skypen avulla. Fyysisesti miehet tapaavat toisensa pari kolme kertaa vuodessa.

– Kerran jatkoin Bas Jacobsin kanssa projektia viemällä tulostimen ja läppärit soutuveneellä kesämökille, Kortemäki jatkaa.

Fonttiperheen suunnittelussa on paljon erilaisia työvaiheita.

– Meillä on usein eri rooleja suunnittelussa: yksi luo Open Type -ominaisuuksia, tarkistaa välistyksiä tai rakentaa fontille brändisisältöä nettiin, toinen metsästää bugeja tai testaa käytettävyyttä ja kolmas muotoilee koko ajan lisää merkistöä.

Stockmannille oma fontti

Suomalaisista töistä Sami mainitsee Stockmann Sansin, joka luotiin tavaratalon 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi vuonna 2012. Suhteellisen pieni fonttiperhe oli osa laajempaa yritysilmeen uudistamista, ja sitä tehtiin yhteistyössä suomalaisen Kokoroi & Moin kanssa.

Myös yrityksille kustomoituja fontteja ja logotyyppejä kysytään paljon – mm. Mr. Porter -käsialafontti brittiläiselle miesten online-vaatekaupalle on poikinut yhteydenottoja eri brändeiltä.

Bello on ollut suosituin fonttiperhe

Underware myy fonttien käyttöoikeuslisenssejä oman nettikaupan kautta. Jälleenmyyntiä hoitavat myös isot fonttimyyjät kuten MyFonts ja FontShop.

– Kilpailu on kovaa, ja uusia fonttisuunnittelijoita tulee markkinoille koko ajan, toteaa Kortemäki.

Underwaren tähän mennessä suosituin fontti on ollut Bello.

– Se on levinnyt kaikkialle maailmassa.

Yhtiökumppanini Akiem Helmling kävi juuri Vietnamissa, ja Bello näkyi sielläkin. Suomalaisissa eduskuntavaaleissa Bello on ollut sekä oikeistolla että vasemmistolla, ja François Hollandesta tuli Ranskan presidentti Bellolla tehdyllä kampanjalla.

Yksi kirjain, kaksi merkitystä

Tällä hetkellä Underwarella on valmistumassa uusi script-fontti, jonka muotokieli on syntynyt monimerkityksellisten sanojen ympärille. Se tarkoittaa, että tavallisen merkistön lisäksi monilla fonttiin luoduilla kirjaimilla on kaksi merkitystä kuten a ja c, a ja d, a ja e jne.

Näin on mahdollista luoda sanoja, joiden kirjoitusasu on sama, mutta merkityksiä on kaksi: asiayhteys tai lukijan mieliala lopulta määrää, miten sana luetaan. Fontti ja englannin sanakirja on koodattu ymmärtämään toisiaan.

– Ala-asteen äidinkielen opettaja ei luultavasti pidä tästä ajatuksesta, mutta se tuo vaikka copywriterille uusia mahdollisuuksia, naurahtaa Kortemäki.

Mitkä fontit sopivat yhteen?

Fontteja on nykyään tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Kortemäen mukaan esimerkiksi suomalaiset nettisivut ovat kuitenkin typografisesti hyvässä kuosissa verrattuna vaikkapa espanjalaisiin sivustoihin.

– Jos sivustojen välillä tehtäisiin Pisa-vertailua, Suomi olisi kärkisijoilla.

Silmää ja asiantuntijuutta tarvitaan, kun fonttien paljoudesta pitäisi valita ne, jotka sopivat yhteen.

– Siinä auttaa mm. kalligrafiatuntemus, jota meille opetettiin Haagissa. Esimerkiksi Garamond, Syntax ja Gill Sans perustuvat leveään tasaterään, ja sopivat siksi periaatteessa yhteen. Helvetican ja vaikkapa Bodonin runkona taas on teräväkärkinen, pystysuorassa pidettävä terä. Fonttien niputtaminen ei pitäisi perustua pelkästään aikakauteen tai trendiin, vaan niitä kannattaa ajatella myös kalligrafisina työkaluina, jatkaa Kortemäki.

Artikkeli on julkaistu Julkaisija-lehden numerossa 2/2017.

Teksti: Tiina Ruulio. Kuva: Underware.